Siirsin muutama päivä sitten olohuoneen pöydällä kasvattamani samettikukan taimet kasvihuoneeseen. Muutamassa yössä katosi kaksitoista tainta etanoiden (pienet kotilot) suihin.

 

Ostin etanageeliä, jonka yli etana ei mene. Taitaa olla tehokasta tavaraa, sen verran liimamaiselta se käsissäkin tuntuu. Ainakin taimet ovat nyt saaneet olla rauhassa.

 

Äidin pikku apulainen <3

Etanageeli kuivuu auringonpaahteessa ikävän näköiseksi taimiastioiden reunalle.

 

 

Ulkona puutarhassa oikoo jo lehtiään ihana keväinen aarre, RAPARPERI!

Kunpa olisi jo sadonkorjuun aika, vesi herahtaa kielelle ajatellessa raparperipiirakkaa...